Viimeiset kymmenen vuotta ovat tarjonneet kovaa kyytiä kiinteistöjen suunnittelulle ja ylläpidolle. Ensin tuli energialuokan laskenta, sitten elinkaarisuunnittelu ja nyt lasketaan hiilijalanjälkeä rakentamisen raaka-aineita, kuljetuskustannuksia ja koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia myöten.
Mutta näin sen pitää mennäkin. Pelkkä energialuokan laskenta voi ohjata rakentamista väärään suuntaan, sillä esimerkiksi nollanenergiataloilla ratkaistaan ympäristökysymyksiä vain osittain, ja pahimmillaan saadaan aikaan hyvin lyhytikäisiä kiinteistöjä.
Myös positiivinen hiilivaikutus voidaan laskea
Vuonna 2019 Ympäristöministeriö julkaisi ohjeet rakennuksen vähähiilisyyden arviointiin. Arviointimenetelmää kehitetään edelleen ja virallisesti se on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2025, kun laskennasta on saatu riittävästi kokemusta. Ohjeen mukaan kiinteistölle lasketaan kahta eri arvoa: negatiivista hiilikuormaa kuvaavaa hiilijalanjälkeä, sekä positiivisen ilmastohyödyn tunnuslukua, joka tunnetaan nimellä hiilikädenjälki. Hiilijalanjälkeen lasketaan mahdollisimman tarkasti kiinteistön elinkaaren ajalta kaikki hiilidioksidipäästöjä kasvattavat tekijät, joista energiankulutus on useimmiten suurin.
Hiilikädenjäljen laskennassa puolestaan huomioidaan esimerkiksi rakennusmateriaalin kierrätyksen kautta vältetyt kasvihuonepäästöt, rakennuksessa tuotettu ylimääräinen uusiutuva energia sekä rakennusmateriaaleihin varastoitunut tai elinkaaren aikana imeytyvä hiili.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis hyvin monimutkaisesta laskennasta, jossa riittää muuttujia. Siksi hiilijalanjäljen laskentaan erikoistuneita konsultteja ei löydy Suomesta vielä kovin paljon, vaikka kysyntää olisi ja tarve edelleen kasvaa.
150 vuoden laskenta tuotti yllätyksen
Insinööritoimisto Leo Maaskola on vastikään toteuttanut laskennan kohteelle, jossa hiilikuorman nettovaikutus laskettiin 50 vuoden ja poikkeuksellisesti myös 150 vuoden elinkaarelle.
Yleensä laskentaa tehdään 50 vuodelle, mikä tuntuu tietenkin jo pitkältä ajalta. Tässä tapauksessa asiakas halusi kolminkertaistaa laskentajakson, ja siitä saatiinkin ulos varsin mielenkiintoisia tuloksia. Kohteen suunnittelussa on otettu mahdollisimman hyvin erilaiset hiilitehokkaat ratkaisut. Suurin ero tavanomaiseen ympäristöystävälliseen rakentamiseen on runkoratkaisu, joka toteutetaan käsin veistetystä massiivihirrestä.
Laskettava kohde oli seitsemän asuntoa sisältävä rivitalo, jonka lämmitetty nettoala on 830 m2. Kiinteistössä käytettäviä hiilitehokkaita ratkaisuja ovat muun muassa mainittu hirsirunko, hiilidioksidivapaa älykäs kaukolämpö, ilmalämpöpumput, aurinkopaneelit sekä painovoimainen ilmanvaihto.
Kohteen hiilijalanjälki oli 50 vuoden tarkastelujaksolla tavanomaista rakentamista suurempi, mutta 150 vuoden jaksolla alhaisempi. Mutta erityisen merkittäväksi erot kasvoivat, kun laskentaan otettiin mukaan hiilikädenjälki.
Hirsikohteen hiilikädenjälki on noin 3,5 kertaa tavanomaista ratkaisua suurempi jo 50 vuoden tarkastelussa. Jos laskettaisiin yhteen nettovaikutus, eli hiilijalan- ja kädenjälki 150 vuoden jaksolla, kokonaisero lasketun hirsikohteen ja tavanomaisesti toteutetun vertailukohteen välillä olisi valtava.
Aarreaitta varastoi hiiltä
Laskettu kohde oli Honkasuon Aarreaitat, jonka on suunnitellut Rakennusasiaintoimisto Aarre Oy. Yhtiön takaa löytyvät arkkitehti Minna Aarnio ja hänen miehensä, kohteen rakennesuunnittelusta vastannut Jukka Reinikainen.
”Me halusimme astua etulinjaan ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Rakentamisen ilmastovaikutukset ovat niin valtavat, että kestävillä ratkaisuilla voidaan oikeasti vaikuttaa asioihin”, Minna Aarnio sanoo. ”Ja halusimme laskea kohteen hiilivaikutuksen 150 vuoden elinkaarelle, koska 50 vuotta on naurettavan lyhyt aika. Se on törkeä loukkaus mitä tahansa rakentamista kohtaan.”
Käsin veistetyt hirret ovat keskeisessä roolissa Aarnion ja Reinikaisen rivitalokohteessa. ”Kun ne hankitaan läheltä ja veistetään käsin, negatiivista hiilikuormaa syntyy hyvin vähän. Mutta positiivinen vaikutus on huikea, kun hirret toimivat hiilivarastona. Ja hirret ovat täydellinen, kierrätettävä rakennusmateriaali: niistä voidaan tarvittaessa koota uusi talo, jos vanha käy tarpeettomaksi tai täytyy siirtää. Näinhän hirsiä on käytettyä vuosisatojen ajan”, Minna Aarnio muistuttaa. ”Me vain jossain vaiheessa unohdimme tämän.”
Toteutetun laskelman perusteella on nähtävissä, että Aarreaittojen tapainen kohde voi oikeasti toimia hiilivarastona. Tämä tarkoittaa täydellistä ajattelutavan muutosta: rakentamisen ei tarvitsekaan olla ilmakehän hiilikuormaa lisäävä vaan sitä pienentävä prosessi. Lisäksi ajattelutavan muutosta tarvitaan myös siinä, että rakennukset ja niiden ylläpito suunnitellaan huolellisesti ja pitkällä aikajänteellä, esimerkiksi 150 vuodelle. Tarttuuko rakennusala haasteeseen?
Lähde Kiinteistölehti
Kuva Rakennusasiaintoimisto Aarre Oy
Teksti Mikko Keinänen/ Insinööritoimisto Leo Maaskola, Antti Leikas / Uutispalvelu Telex
