Maaskolan LVIA-osastolla pitkän linjan konkari ja uraansa aloitteleva suunnittelija kohtaavat arjessa – ja oppivat jatkuvasti toisiltaan.
Maaskolan LVI-suunnittelussa kokemus ja tuore näkemys eivät kilpaile, vaan täydentävät toisiaan. Konkari Erkki ”Eki” Immonen ja uransa alkutaipaleella oleva suunnittelija Tomi Turunen työskentelevät yhdessä käytännön projekteissa – ja samalla rakentavat toimivaa vuorovaikutusta ja työyhteisön oppimista.
Eki valmistui Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta konetekniikan LVI-linjalta vuonna 1989. ”Olimme viimeinen LVI-kurssi, joka valmistui Bulevardilta – sitä voisi pitää lähes historiallisena saavutuksena”, hän naurahtaa. Ennen opiskeluaan Eki työskenteli ilmastointiasentajana ja palasi samoihin hommiin joka kesälomalla – siihen aikaan pätevyydeksi riitti lähinnä se, että ilmestyi paikalle.
Pitkän uransa aikana Eki on nähnyt suunnittelun muuttuvan manuaalisista piirroksista CAD-ohjelmiin ja edelleen tietomalleihin. Hän aloitti Maaskolassa vuonna 1999, ja vuosien varrella hänestä on tullut myös osakas. Ekin mukaan tärkein oppi nuorelle suunnittelijalle on yksinkertainen mutta perustavanlaatuinen: ”Ymmärrä, mitä olet tekemässä – älä pelkästään kopioi.” Yhtä painavasti Eki puhuu rakennusprosessien ymmärtämisestä ja eri osapuolten roolien hahmottamisesta. Tekninen osaaminen on tärkeää, mutta kokonaisuuden hallinta erottaa hyvän suunnittelijan.
Tomi, LVI-suunnittelun tuore tekijä, muistaa ensimmäisen työpäivänsä Maaskolassa hyvin: ”Jännitti todella paljon. En osannut kuvitella, millaista työ käytännössä olisi. Ensimmäisissä projekteissa yllätti, miten paljon asioita pitää ottaa huomioon jo suunnittelun alkuvaiheessa.” Tomi tuo työyhteisöön uutta otetta ja nuorekasta näkökulmaa. Hän kokee innostavaksi sen, että saa tarjota asiakkaille laadukasta ja ammattimaista suunnittelua – ja samalla oppia joka päivä lisää.
Vastavuoroista oppimista arjessa
Eki arvostaa nuorempien kollegojen kykyä hyödyntää teknologiaa, hakea tietoa ja tuoda omia ratkaisuehdotuksia esiin. ”Parasta on nähdä nuoren into ja tarmo työntekoon”, Eki kiteyttää.
Tomi puolestaan nostaa esiin konkareilta saadun tuen ja konkreettiset työkalut: ”Eki on jaksanut opastaa kärsivällisesti, jos olen tehnyt asioita hieman väärin. Hän on näyttänyt myös käytännön kikkoja ja mistä hyvää tietoa löytyy.” Tomi arvostaa erityisesti kokeneempien kollegoiden tapaa käsitellä ongelmia: rakentavasti, maltilla ja ratkaisukeskeisesti. ”Linjasaneerauksen suunnittelun kokonaisuuden ymmärtäminen on ollut tähän mennessä hienoin oivallukseni”, hän kertoo.
Yhdessä tekeminen rakentaa osaamista
Työyhteisön ilmapiirillä on suuri merkitys – ja siinä palautteella on tärkeä rooli. Ekin mukaan etenkin positiivinen palaute kannustaa, mutta myös virheistä oppiminen on arvokasta, kun ne käsitellään avoimesti ja kannustavasti.
Yhdessä työskentely antaa molemmille mahdollisuuden kehittyä: kokemus tuo varmuutta ja kokonaiskuvaa, nuorempi tuo uudenlaista ajattelua, kyseenalaistamista ja digitaalista osaamista. Tärkeintä on, että kumpikin osapuoli arvostaa toista – ja oppii sen myötä jatkuvasti lisää.
Bonus-fakta: mistä ”Eki” sai nimensä?
”Mutsi väittää, että isobroidi ei osannut pienenä sanoa r:ää, ja siksi minua alettiin kutsua Ekiksi. Siitä se sitten jäi.” Vuosikymmenten jälkeen nimi on edelleen käytössä – ja LVI-alalla tunnettu.